Palkitut

Raadin luonnehdinta kilpailun yleistasosta ja voittajista
Fil.toht. Liisa Enwald, kirjailija Merja Virolainen ja fil.lis. Pirkko Heikkinen:

J.H.Erkon kirjoituskilpailuun saapui tänä vuonna 204 lähetystä, yhteensä reilut 1 000 novellia eli viitisen tuhatta sivua tekstiä. Töitä tuli kaikkialta Suomesta.

Kilpailutöiden yleisilmeessä kiintyy huomio ennen muuta niiden sovinnaisuuteen. Realismin perinteestä ammentavan kerronnan osuus on kasvanut aiempiin vuosiin verrattuna. Muita tyylilajeja tai kokeiluja toteuttavat työt ilahduttivat jo harvinaisuudellaan.

Odotamme nuorilta epäsovinnaisuutta ja kapinallisuutta. Mutta suurin osa tämän vuoden lähetyksistä oli niin sisällöltään kuin ilmaisultaan huomattavan konservatiivisia. Niissä esimerkiksi esiintyi usein suorastaan tyrmistyttävän takapajuisia sukupuolikliseitä.

Novellit tarjosivat tavallisimmin ankean, farssimaisen käsityksen läheisistä ihmissuhteista, varsinkin parisuhteesta. Toisaalta psykologinen taju, rikkaus ja vivahteikkuus kypsynevätkin vasta elämänkokemuksen myötä. Perisuhdeongelmien lisäksi yleisimpiä aiheita olivat lasten heitteillejättö, alkoholismi, vakavat mielenterveyshäiriöt, yksinäisyys, irrallisuus, väkivalta, sairaus tai vammaisuus, kuolema. Kertomuksissa ei esiintynyt juuri lainkaan optimistisia tai edes monimielisiä loppuratkaisuja.

Rankkojen aiheiden ja pessimististen loppuratkaisujen valtava määrä herättää kysymyksen, onko nuorten kokemusmaailma niin ahdistava ja toivoton kuin kilpailutöiden perusteella vaikuttaa. Toisaalta aihevalinnat tuovat mieleen iltapäivä- ja juorulehdet, niiden sensaatiohakuisuuden. Kenties on syntynyt se virheellinen vaikutelma, että vain shokeeraavat aiheet ovat kertomisen arvoisia. Vavahduttavaa kerrontaa saa varmasti aikaan vähemmänkin järkyttävistä aiheista, kunhan osaa kertoa.

Sensaatiolehden vaikutus tulee mieleen siitäkin, että lähes kaikki kilpailunovellit loppuivat siihen, mistä niiden olisi pitänyt vasta alkaa. Ne esittelivät enemmän tai vähemmän rankan tilanteen, ikään kuin lööppijutun, mutta eivät edenneet itse tarinaan. Kerronta muodostui irrallisten yksityiskohtien ryöpystä vailla todellista juonta. Tähän liittynee sekin, että novellit olivat useimmiten vain yhden henkilön tarinoita. Kosketus muihin ei näyttäytynyt merkityksellisenä eikä tarjonnut vastavoimia: muut henkilöt esiintyivät ikään kuin lavasteen asemassa.

Näin yleinen juonen puuttuminen huolestuttaa. Mihin on jäänyt vanha kunnon ilo iskeä tarinaa?

Kilpailuun osallistui toki ilahduttavan runsaasti sellaisiakin töitä, joissa oli villiä mielikuvituksen lentoa, epäsovinnaisuutta, omaperäisiä oivalluksia, rohkeaa kielellistä kokeilua, jänteviä juonia, runollista monikerroksisuutta. Harmi kyllä, kaikkein epäsovinnaisimmat työt olivat tekniseltä toteutukseltaan tällä kertaa sen verran keskeneräisiä, että ”oikeaoppisemmat” ohittivat ne. Jäämme odottamaan innolla uutta proosaa, jossa hurjuus ja taito yhdistyvät.

1. palkinto 2 500 euroa: Johanna Nordling, synt. 1979, kotipaikka Toijala

Nordling kuuluu tamperelaiseen Sanataideyhdistykseen Yöstäjään, jossa toiminut sanataiteen opettajana. Filosofian maisteri Tampereen yliopistosta. Oleilee parhaillaan Saksassa, siellä hän opiskelee saksaa ja kirjoittaa.

Lausunto: Johanna Nordlingin voittajanovelli kertoo epätavallisen tarinan. Vanha nainen matkustaa Saksaan tapaamaan, ja kenties tappamaan, edesmenneen aviomiehensä miespuolista rakastettua, joka ainakin nyttemmin on pappi. Vanhusta on kuvattu yllättävästi, toisin kuin kliseissä.

Novellin kokonaisidea perustuu kahden kertojan vuorotteluun. Aluksi ei tiedä, kuka toinen kertojista on. Sitten arvaa, että jaksot ovat katkelmia kuolleen aviomiehen kirjeistä papille. Mutta toisaalta ne sopisivat hyvin päähenkilön repliikeiksi puolisolleen. Kummallakin on sama torjutun rakkauden tuska sekä sen herättämät ajatukset rakkauden olemuksesta. Aviomies ikään kuin puhuu vaimon sisällä. Heillä on paradoksaalisesti yhteys, jopa ykseys, sen myötä että ei ollut.

Kerronta on intensiivistä ja rikasta. Se on myös runollista. Kuvat ja symbolit avaavat tulkinnallisia ulottuvuuksia kirjaimellista ilmitasoa syvemmälle. Novelli esimerkiksi hyödyntää aseen tuttua freudilaista symboliikkaa uudessa, yllättävässä käytössä. Juoni on jännittävä. Siinä on voimia ja vastavoimia, runsaasti odottamattomia käänteitä. Päähenkilöstä kuoriutuu esiin uutta ja uutta pitkin matkaa. Nordling on toteuttanut erinomaisen hienon ideansa täysipainoisesti ja taidokkaasti.

2. palkinto 1 700 euroa: Tuukka Välimäki, synt. 1981, Turku

Välimäki sai Erkon kilpailun kunniamaininnan vuonna 2004. Osallistui kolmella kertomuksella Reviiri 2004 –antologiaan. Jatkaa opintojaan: uskontotiedettä ja filosofiaa Turussa ja tiedotusoppia Tampereella. Suorittanut Turun yliopiston luovan kirjoittamisen perusopinnot vuonna 2002 – 2003.

Lausunto: Tuukka Välimäki kuvaa neljän novellin sikermässään eleettömästi ja vaikuttavasti ihmisten arkea ja suhdetta toisiinsa. Toisin kuin useimmissa kilpailutöissä näiden kertomusten maailmassa välähtää toivo. Sikermän paras on Kiertolaiset -niminen novelli, josta aukeaa laaja näköala syrjäytyneiden kaupunkilaisten elämään. Koskettava henkilökuvaus ravistelee ennakkoasenteita: jotain on särkynyt, juurettomuus vaivaa, mutta toisesta välitetään. Jos joitain muita novelleja rasittavatkin tavanomaiset asetelmat, Tuukka Välimäki osoittaa olevansa kiinnostavasti eettinen, ihmistä ymmärtävä prosaisti.

3. palkinto 1 000 euroa: Hanna Ratilainen, synt. 1976, kotipaikka Helsinki

Ratilainen on kotoisin Tampereelta ja opiskelee kotimaista kirjallisuutta Helsingin yliopistossa. Sen ohella hän työskentelee Helsingin Sanomien artikkelitoimituksessa ja toimittaa novelliantologiaa. Hän kuuluu yliopistolla kokoontuvaan vapaaseen kirjoittajaryhmään, nobelistiklubiin.

Lausunto: Hanna Ratilaisen lyhytproosasikermä kuuluu kilpailuun lähetettyjen lapsikertomusten parhaimmistoon. Lasten leikin ja havaintomaailman kautta kirjoittaja tuo esiin isoja asioita, kuten suhdetta kuolemaan ja uskontoon. Arjen esineet ja vivahteet latautuvat merkityksillä, ja viipyilevässä kerronnassa on hienovireistä huumoria. Novelleja perinteisessä mielessä nämä lapsikuvaukset eivät ole, vaan pikemmin fragmentteja, joista voisi myöhemmin kehkeytyä romaanimainen kokonaisuus.

Kunniamaininta: Elisa Salo, synt. 1978, kotipaikka Kuopio

Elisa Salo toimii näyttelijänä Kuopion kaupunginteatterissa. Hän on valmistunut näyttelijäksi Tampereen Nätystä.

Lausunto: Elisa Salon kolmen novellin kilpailutyö kiinnittää parhaimmillaan huomiota raikkaudellaan. Kertomuksissa on älyä, huumoria ja ironiaa. Varsinkin novelli Tuiki tavanomainen on erityisen onnistunut. Sen päähenkilönä on tyttö, joka ponnistelee oppiakseen lukemaan. Muiden perheenjäsenten elämä limittyy ja törmää hänen motiiveihinsa. Lukutaidon salaisuuden selvittämisessä on pohjimmiltaan kyse elämän käsittämättömän salaisuuden käsittämisestä. Kertojalla on viehättävän epäkohtelias, estoton puhetapa. Kerronta on runollista ja jännittävää. Muut kaksi novellia ovat tavanomaisempia. Sama ajattelun ja ilmaisun persoonallisuus kuin parhaassa tekisi niille hyvää.

Kunniamaininta: Antti Ritvanen, synt. 1976 Espoossa, kotipaikka Helsinki

Ritvanen on saanut jo kahdesti Erkon kilpailun kunniamaininnan. Nykyään Ritvanen työskentelee psykologina, kirjoittelee runoja, proosaa ja rocklyriikkaa ja käy Nobelistiklubissa.

Lausunto: Antti Ritvasen kilpailutyö muodostuu kolmesta kertomuksesta. Syntyy vaikutelma, että niistä on kehkeytymässä lukuja romaaniin. Ne kuvaavat nuoria aikuisia. Keskeisin huomio kohdistuu parisuhteeseen liittyviin kysymyksiin. Varsinkin novelli Karkauspäivä on erittäin onnistunut. Se on runollinen, tiheä, kompleksinen. Toisaalta sen henkilökuvaus on aavistuksen epäuskottavaa. Kertomukset todistavat erinomaisesta juonitajusta, niissä on ilahduttavasti voimia ja vastavoimia. Kerronta on muutenkin ”oikeaoppista”, mutta ehkä juuri siksi aika tavanomaista. Rohkeampi omaperäisyys tekisi novelleista vieläkin onnistuneempia.