J.H.Erkon kirjoituskilpailu järjestettiin 42. kerran ja lajina olivat novellit. Kirjoittaminen on ollut iät ja ajat koko kansan harrastus, ja jälleen lähetyksiä näytti saapuvan tasaisesti ympäri maata, yhteensä 212 kirjoittajalta. Kärkeen sijoittuneet edustavat ilahduttavan monipuolisesti Suomen eri maakuntia.
Novelleissa näkyy ohimennen ajassa pinnalla liikkuneita aiheita, sellaisia kuin insesti tai tietotekniikka. Yleensä kuitenkin kirjoittajat ovat halunneet tarttua ajattomiin kysymyksiin: siihen miten ihminen suhtautuu maailmaan ja elämään. Jonkin verran kilpailutöissä hallitsee naisen näkökulma. Ehkä nykypäivän sukupuoliroolien murroksessa naisen tehtävä muodostuu vielä miehen rooliakin monimutkaisemmaksi. Voittajakuoria avattaessa sitten huomattiin, että kuudesta kärkeen nostetusta kirjoittajasta peräti viisi oli naisia.
Tänä vuonna kilpailutyöt järjestivät raadille poikkeuksellisen paljon pohdittavaa. Ratkaisu oli selvästi vaikeampi kuin edellisvuosina. Kärkeen noussut ryhmä arvioitiin tasaiseksi, ja heidän lopullisesta sijoituksestaan keskusteltiin pitkään.
Yleisarviona on pakko todeta, että kilpailuun oli lähetetty runsaasti keskinkertaista materiaalia, joka ei ollut kovin mielenkiintoista. Moni kirjoittaja oli ryhtynyt kirjoittamaan läheltä itseään aiheen kirjallista toteutusta sen syvemmin miettimättä. Tavanomaisia nuorten aikuisten rakkaus- ja rellestämiskuvauksia raati sai lukea väsyksiin asti. Olisimme kaivanneet enemmän kokeilevaa, etsivää ja kirjallisesti pohdittua otetta.
Onko novellikilpailun tarjonta oire jostakin? Olemme tottuneet ajattelemaan, että Erkon kirjoituskilpailu euraa herkän mittarin tavoin nuorison kirjallista harrastusta. Onko kirjallinen kulttuuri edelleen ohentumassa?
1990-luvun lopulla kirjoittajakoulutus on maassamme levinneempää ja vireämpää kuin ehkä koskaan aiemmin. Samanaikaisesti kirjankustantajilta kantautuu viestejä, että nuoria vakuuttavia kertojia on hyvin vaikea löytää. Toivottavasti J.H.Erkon novellikilpailun 1998 tarjonta on satunnainen poikkeus, ja tulevina vuosina saamme luettavaksemme runsaasti vahvoja kertojia, joista kehittyy kiinnostavia kirjailijoita.
1. Antti Tuominen, Iisalmi, 15 000 mk
Antti Tuomisen kerrontaa voi luonnehtia modernistiseksi. Toteavalla, turhia selittelemättömällä otteellaan hän kuvaa selkeästi rajatun jakson henkilöidensä elämästä. Hänen novelleissaan maailma on avoin mutta kouriintuntuvasti läsnä.
2. Riikka Ikävalko, Ranska, 12 000 mk
Riikka Ikävalkon novelleissa liikutaan Karjalassa, Bretagnessa ja Pariisissa. Päähenkilöt palaavat vanhalle kotiseudulleen tai ajautuvat sieltä pois, ja joutuvat siten pohtimaan suhdettaan taustaansa ja ympäristöönsä. Ikävalko kuvaa elävästi tilanteita, joissa pohditaan menneisyyden painoarvoa ja tulevaisuuden mahdollisuuksia. Hän kirjoittaa täysiä lauseita, joissa hetkelliset tapahtumat laajenevat maiseman mittoihin kuvatessaan kamppailua ulkomaailman rajoituksia vastaan sekä irtautumisen haaveita.
3. Katja Alanen, Vaasa, 5 000mk
Katja Alanen tekee aluevaltauksen kirjoittamalla pohjanmaan murretta. Hänen novellinsa sijoittuvat pieneen kyläyhteisöön, jossa ennakkoluulot ja päähänpinttymät törmäävät toisiinsa. Irvokkaatkin kommellukset kuvataan notkean humoristisesti, ja kerronnan ote on tuore ja sujuva.
Katariina Numminen, Helsinki
Katariina Numminen tavoittaa herkästi ja uskottavasti lapsenomaisen näkökulman, joka novellissa voi olla paljastava. Arkipäivän kätkettyjä mutta psykologisesti syviä ristiriitoja hän dramatisoi esiin hienovireisesti.
Riikka Pelo, Luoma
Riikka Pelo liikkuu novelleissaan laajalla alueella, ja kehittelee parhaimmillaan kunnianhimoista kollaasia, jossa paikka ja henkilöt sijoitetaan laajempaan historiaan.
Päivikki Romppainen, Kajaani
Päivikki Romppaisen kerronta perustuu vankkaan realismiin, joka kuitenkin rakoilee yliluonnollisten voimien edessä. Odottamaton käänne voi suistaa ihmisen elämänkulun radaltaan.
kirjailija, fil.toht. Tero Liukkonen (pj), fil.toht., kirjallisuudentutkija Liisa Enwald, kirjailija, kriitikko Jukka Koskelainen sekä fil.lis. Pirkko Heikkinen (siht.)